Lucifer

     

Nimi: Lucifer

Asema: Erakko (entinen kotikisu)

Sukupuoli: Kolli

Ikä: 80 kuuta (vähän vajaa 7v.)

Verikasti: vääräverinen

Lucifer on 'yksivärinen' vaalea kolli, jonka aluskarva on puhtoisen valkeaa, -ehkä hieman kerman väriin kääntyvää. Karvan päädyt ovat kuitenkin kellertävät, mikä tuo turkkiin kullattua/kultaista vaikutelmaa. Liikkuessa, turkki näyttää leijailevan, -etenkin kultainen osa, ja vaalea kermainen pohja tukee tummempaa osaa hyvin, usein vaikuttaen siltä kuin koko kissa välkehtisi. Tästä vaikutelmasta johtuen, kissaa on nimitetty 'kultaiseksi kolliksi', ja ehkä tässä piilee myöskin yksi osasyy siitä, miten Luciferia tuntuu ympäröivän 'jumalallinen/taivaallinen aura', vaikka mitään sen erityisempää ei kollissa olekaan. Lucifer on ruuminrakenteeltaan varsin solakka kissa, vaikka hyvän määrän lihasmassaa omaakin. Kollin hampaat ja kynnet ovat terävät, sekä hohtavan valkoiset. Silmät ovat harmahtavat, vain hitusen haalean sinisen puoleen kääntyvät. Viikset ovat vaaleat ja keskipitkät.

Vaikka Lucifer on ollutkin aiemmin kotikisu, ei häntä kannata aliarvioida. Tämä on jo pienenä päättänyt irtautua pois kaksijalkojen parista seikkailemaan vapaana metsään ja ratkaista villikissan elämän arvoituksia. Toisin sanoen, Lucifer voidaan laskea täydeksi metsäkissaksi, sillä tämä on varttunut ja elänyt metsässä suurimman osan elämästään. Kolli on matkatessaan tavannut monia erilaisia kissoja, oppinut metsästämään, itse asiassa on myös todella hyvin taistelemaan. Elämänkokemus voitaisiin uskoa kasvattavan kissaa hyväksi, ja tätä Lucifer olikin alussa, mutta kova elämä, ylpeys, sekä ahneus valtaa kohtaan ovat langettaneet tämän syrjäpoluille.

Kolli on hyvin suorasukainen ja ylpeä, nimenomaan itsestään ja omista tiedoistaan. Ulkoapäin Lucifer on kohtelias kaikkia kohtaan, mutta päällinen kohteliaisuus näyttäytyy monelle piikittelevänä, sillä kissalla on tapana puhua kultaisesti sointuvalla äänensävyllä. Kieltämättä kyllä kollin valtti on hyvät puheenlahjat ja hyvä yleistietämys, sekä tilannetaju: nämä ominaisuudet summattuna jakavat kissoja. Joko Luciferia pidetään kummallisena hiipparina -vieläpä ärsyttävänä sellaisena, tai häntä pidetään arvokkaana ja kohteliaana kissana. Kuten jo sanottua: Luciferin ääni on sulavasointuinen, ja tätä on miellyttävä kuunnella, mikäli tämä kohteliasuuksia jakelee tai imartelee/on mielin kielin vastapuolelle. Muussa tapauksessa puheen sisältö on yleensä sen verran piikittelevää ja alhaista, ja saa kaikki ärsyyntymään helpolla.

Taistelussa kolli on luonnonlahjakkuus. Tämä liikkuu täysin vaistomaisesti taistellessaan, eikä juurikaan ajattele tulevia siirtojaa etukäteen. Tässä piilee myös taistelun heikkous. Joskus vaistoihin sokeasti luottaminen ei viekään pitkälle, eikä kollin ylimielisyys auta tätä faktaa millään tavalla. Intensiivinen taistelija hyvän kestävyyden ansiosta.

Vaikka Luciferin ympärillä tuntuisikin olevan jonkinlainen jumalallinen aura, ei tällä ole mitään tiettyä asiaa johon tämä uskoo. Kolli on matkannut kauan eri esi-isien metsästysmailla, eikä tietty uskonto ole koskaan tavoittanut tätä. Mutta yksi asia on varma: Lucifer tarkkailee jatkuvasti taivasta, tähtiä, sekä niiden liikkeitä ja antaa niiden ohjata elämäänsä vaistojen rinnalla. Kolli itse nimittää tätä onnettarekseen ja vaikka tämä saattaa kasuaalisesti lipsauttaa sanasen jos toisenkin onnettarestaan, vain harva osaa ajatella sitä syvällisemmässä merkityksessä.

Lucifer on syntynyt kaupunkialueelle erakolle (entinen kotikisu) nimeltänsä Sienna. Naaras hylkäsi pentunsa välittömästi syntymän jälkeen, ja kaksijalat löysivät pienen, kullankeltaisen pennun ja nimesivät sen Luciferiksi. Pentu oli pienenä hyvin leikkisä, taitava oppimaan, ystävällinen ja hyväkäytöksinen. Ulkomaailma ja kaupungin reunamilla oleva metsä tuntui kuitenkin houkuttelevan kissaa pois yksinkertaisesta, sekä helposta elämästä seikkailuihin, ja niimpä Lucifer karkasi.

Matkojensa alkumetreillä kollilla oli vaikeaa. Nälkä, kylmyys, yksinään oleminen ei ollutkaan niin helppoa, mutta kolli ei antanut periksi. Toisinaan tämä löysi ystäviä joiden kanssa tämä harjoitteli erilaisia taitoja, mutta jostain kumman syystä tiukan paikan tullen Lucifer oli aina se ainoa, joka pääsi karkuun, ja selvisi elossa. Lopulta kolli löysi itsensä metsästä, jossa eleli kaksi kissayhteisöä sodassa keskenään. Taitojensa ansiosta Lucifer otettiin heti osaksi yhteisöä, jossa tätä koulutettiin lisää. Kaikki Luciferin hyvät ja valoisat piirteet myös kitkettiin pois, yhteisön tavotteiden takia. Kolli oppi nopeasti ja kohosi huomattavan rivakkaan tahtiin tärkeämpään asemaan yhteisössään. Tappeluissa lähes aina voitokas ja onnistunut kolli, alkoi ylpistyä hurjaa vauhtia ja ahneus valtaa kohtaan alkoi ilmetä jo nuorena.

Sotien aikana kollin silmät kuitenkin aukesivat todellisuudelle ja kuin taikaiskusta, muuttui kollin käsitys kaikesta ja koko maailmaa ympäröivästä tiedosta. Siitä lähtien hän vannoi herättävänsä muut pienestä kuplastaan ja yllättävää kyllä kolli kamppaili tiensä ulos väkivaltaisesta yhteisöstään, tuon johtajan pää mukanaan. Kolli ei muistele menneisyyttään hyvällä ja pitää noita tapahtumia elämässään "pentuaikoina" -silloin kun hän oli kulkenut silmät ummessa. Tämän tyrannian päätyttyä, päättyi myös Luciferin elämä osana sitä ja niihin aikoihin alettiin Luciferia kutsumaan myös "Valon kantajaksi", joka tuo rauhan ja totuuden saapuessan. Tuohon nimeen Luciferin ylpeys vielä tykästyi ja kolli nimittää itseään edelleenkin 'Valon kantajaksi' aina tavatessaan uusia tuttavuuksia.

Suku:

Emo: Sienna, kellertävä kissa, meripihkan värisillä silmillä, nykyisin kiertelevä erakko kaksijalkalassa kaupunki-alueella.
Isä: Tuntematon, harmaa erakko sinisillä silmillä